Uusi viikko taas alkanut, ja minuun puraissut käsityöinnostus on edelleen käynnissä. Kaivelin eilen keskeneräisiä töitä laatikosta ja ihmettelin, että mitä jaksaisin lähiaikoina lähteä edistämään. Sitten iski huono omatunto, että miksen ole niitä silloin aikoinani tehnyt valmiiksi, ja miksi nyt alan ihmettelemään niitä kun pitäisi ehtiä tekemään miljoona muutakin asiaa ennen viikonlopun leiriä. Ja nyt töissä on sitten aikaa panikoida sitä, miten pärjätään viisi päivää teltalla keskellä korpea!

Luojan kiitos minulla on ihana poikaystävä joka ymmärtää olla nukkumatta ja ahkeroida kaiken sen ajan kun minä istun täällä. Minua soimaa kyllä hieman omatunto siitäkin, etten ole ollut läheskään niin ahkera kuin hän ja jättänyt niin monta asiaa viime tinkaan. Mutta toisaalta ei sitä oikein näe mitä sinne telttaan voisi kaivata, ennen kuin sen saa pystytettyä ensimmäistä kertaa (ehkä tänään!!)

Teltasta (ja muustakin) voisin lupailla kuvia tänne heti kun niitä vaan pystyn ottamaan, mutta voi olla että tällä viikolla en ehdi ajattelemaankaan siihen suuntaan.

Muistilistan puolikas leirille:

• muurikka yms ruuanlaittovälineet ja pannulaput
• metalliämpärit (2) (ostamatta?)
• kynttilät, kruunu ja lyhty
• jakkarat istuimiksi (ostamatta?)
• aurinkovoide ja huivi/coif
• vesikanisteri/säiliö (ehkä?)
• yleisnarua
• savetteja
• kirjoitusvälineet

Ompelematta vielä:

• väliverho telttaan, jos sen saa johonkin kiinni
• tavaran säilyttämistä varten pussillinen "verho"
• pussukoita leiville, muille ruuille ja rumille tavaroille
• ompelutarvikepussi

Ihanaa kuitenkin, että leirin jälkeen on kuitenkin vielä melkein kolme viikkoa ennen Visbyn leiriä. Siinä välissä sitten ehtii tekemään toivottavasti ainakin melkein kaikki tarvittavat pitempää leiriä varten. Tämä on kuitenkin hyvä testaamisen paikka, että miten se teltta tulee toimimaan.

Se on taas viikonloppu! Mutta on tätä odotettukin... Viikot matelee töissä ja kamala hinku olisi rannalle ottamaan aurinkoa kuten kaikki muut lomalaiset. Olen niin kateellinen, mutta opiskelijan on tehtävä töitä että saisi opiskeltua pitkän talven taas.

Vaikka se onkin kiva kun sitten niinä harvoina lomapäivinä on tekemistä, alkaa kuitenkin jo stressaamaan hieman kun kaikki viikonloput tästä elokuuhun saakka on varattuja. Nytkin lauantaina matkustetaan kaverin tupareihin Loimaalle (se siitä rannalla ruskettumisesta). Ja sitten alkaa ankara keskiaikailu! Teltta on viime silauksia vaille valmis, ja mattokin saatiin isoäidin kellarikaapista. Enää olisi ommeltava pientä ja vähän suurempaakin leiriselviytymistavaraa. Ja tehtävä se muistilista Hämeenlinnaa&Visbytä varten!

Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Nyt pyörii niin monta asiaa kerralla päässä että pelkään tästä merkinnästä tulevan hyvin katkonainen. En osaa keskittyä mihinkään tällä hetkellä.

Melkein koko päivä on mennyt surffaillessa, kun töitä ei näytä olevan kellään antaa. Aikakin kuluu hitaasti ja omatunto soimaa kun olen toimettomana. Minuutit kuluvat piinaavalla vauhdilla vaikka kuinka yritän viihdyttää itseäni lukemalla blogeja ja boordeja.

Löysinkin uuden mielenkiintoisen boordin ja sormet alkoivat heti syyhytä käsitöitä tekemään. Pitäisi käydä ostamassa lankaa ja kaivaa keskeneräinen villapaita laatikosta ja tehdä se valmiiksi ennen kuin talvi taas yllättää. Ärsyttää kun aina aloitan kaikkea kivaa mutta koskaan en saa valmiiksi. Jos tilaisin jotain käsityölehteä, hukkuisin varmasti niihin kaikkiin aloitettuihin "ihaniin" malleihin mitä pitäisi päästä testaamaan.

Kuitenkin mietinnän alla on ollut jo pitempään uusi talvimekko (kangastakin löytyy jostain) mutta innostus ja ompelulanka vielä uupuvat. Ennen Visbytä pitäisi sitä paitsi keskittyä ainoastaan helleasuihin ja telttaan, jotta ne eivät jää taas aivan huomiotta.

Katselin myös kateellisena käsityöihmisten blogeja ja niistä löytyviä valokuvamassoja. Kuinka joku kerkeää tekemään noin paljon paitoja, hanskoja, pipoja ja kaulaliinoja? Onneksi Suomen talvi on pitkä ja hyinen, joten niille varmasti löytyy käyttöä ja onnellisia omistajia.

Nyt kun pyöräily/-ijät ovat taas tapetilla ja muutenkin esillä, avaanpa minäkin sanaisen arkkuni aiheesta.

Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni kulkenut työmatkoja ainoastaan pyörällä viimeisen kuukauden ajan ja kokemus on ollut hyvinkin miellyttävä. Aluksi kauhistelin ajamista autojen seassa, mutta Helsingin keskustassakin (ainakin minun reitilläni!) pyörätiet ovat melko sujuvia ja niitä on niin riittävästi ettei minun tarvitse ajaa kuin muutama korttelinväli ajokaistalla.

Tosin täytyy minun tunnustaa ajavani tietyt osuuden jalkakäytävälläkin, mutta olen suonut sen itselleni vain sillä edellytyksellä että kuljen hitaamman liikenteen mukaan - jos sitä sattuu olemaan - enkä kiirehdi mihinkään. Ja täytyy yrittää ymmärtää myös pyöräteillä palloilevia turisteja, enhän minäkään aluksi täällä seikkaillessani niitä huomannut saati osannut väistää. Pyöräillessä oppii myös kävelemään järkevämmin.

Kyllähän tietysti kaupunkisuunnittelusta paljon voisi noottia antaa kun pyörätiet kulkevat toistuvasti jalkakäytävien lävitse yms. mutta niiden haukkuminen on minusta yhtä tyhjän kanssa. Jos ei ole älliä käyttää niitä järkevästi ja turvallisesti, niin miksi sitten pitää käyttää niitä ylipäätään?

Pelottaa se huominen lääkärikäynti. On todella vaikea kuvitella millaiselta tuntuu kun hampaita kiskotaan suusta irti, jos se nyt edes sillä hoituu. Toivon vain etten joudu montaa kertaa juoksemaan siellä lääkärillä ja ettei siitä tulisi mitään ongelmia töiden kanssa.

Perjantaina olin poikaystävän opiskelutoverin syntymäpäivillä ja pisti ihmettelemään miten joiltain ihmisiltä voi puuttua sisustussilmä täysin. Näki kyllä että jokainen esine ja matto oli uskomattoman kallis, mutta silti koko valtava asunto näytti niin rujolta ja tyhjältä. Mutta mitä muuta voi kuvitellakaan kun asunnon keskipisteenä on flipperi.

Odotan innolla ensimmäistä palkkaa, kun rahatilanne on nyt niin huono ettei voi kuvitellakaan. Onneksi on ymmärtäväiset vanhemmat... ja lupasinhan minä viettää kesästäkin viikon siellä koiravahtina kun he menevät ruskettumaan Espanjaan. Enkä ole yhtään kateellinen eeen....