Nyt kun pyöräily/-ijät ovat taas tapetilla ja muutenkin esillä, avaanpa minäkin sanaisen arkkuni aiheesta.

Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni kulkenut työmatkoja ainoastaan pyörällä viimeisen kuukauden ajan ja kokemus on ollut hyvinkin miellyttävä. Aluksi kauhistelin ajamista autojen seassa, mutta Helsingin keskustassakin (ainakin minun reitilläni!) pyörätiet ovat melko sujuvia ja niitä on niin riittävästi ettei minun tarvitse ajaa kuin muutama korttelinväli ajokaistalla.

Tosin täytyy minun tunnustaa ajavani tietyt osuuden jalkakäytävälläkin, mutta olen suonut sen itselleni vain sillä edellytyksellä että kuljen hitaamman liikenteen mukaan - jos sitä sattuu olemaan - enkä kiirehdi mihinkään. Ja täytyy yrittää ymmärtää myös pyöräteillä palloilevia turisteja, enhän minäkään aluksi täällä seikkaillessani niitä huomannut saati osannut väistää. Pyöräillessä oppii myös kävelemään järkevämmin.

Kyllähän tietysti kaupunkisuunnittelusta paljon voisi noottia antaa kun pyörätiet kulkevat toistuvasti jalkakäytävien lävitse yms. mutta niiden haukkuminen on minusta yhtä tyhjän kanssa. Jos ei ole älliä käyttää niitä järkevästi ja turvallisesti, niin miksi sitten pitää käyttää niitä ylipäätään?